Kosken nyt muurahaispesään vain sen takia, että haluan, että tästä puhutaan kunnolla.
Onko meillä suomessa lapsilla asiat, kunossa? Voin sanoa, että ei ole. Asioihin tarvitaan muutoksia, mutta näistä ei uskalleta puhua vaan vaietaan.
On perheitä, joissa lapset eivät saa nähdä vanhempaansa, kun toinen ei sitä tahdo. On myös perheitä, jossa lasta pakotetaan tapaamaan toista, vaikka lapsi sanoisi, että ei tahdo toista vanhempaa tahdo tavata.
Kumpaankaan ongelmaan meillä ei puututa. Minun mielestä, jos lapsi sanoo, että ei tahdo tavata toista vanhempaa silloin siihen voi olla joku todellinen syy. Aina tällaisessa tilanteessa ei ole kyse vierottamisesta, vaan jostain aidosta ongelmasta.
Lapsia pitäisi aina kuunnella, vaikka lapsi olisi minkä ikäinen tahansa. Lasta ei saisi koskaan pakottaa. Lapselle pakottamisesta ei jäisi mieleen hyviä muistoja, vaan muistoja, jossa hänet pakotettiin tapaamiseen. Pakottamalla lapsi ei välttämättä halua edes tutustua toiseen vanhempaan. Näissä tilanteissa pitäisi kuunnella ja mennä lasten ehtojen mukaan, jos lapsi ei silloin halua mennä, niin silloin hänen ei olisi pakko mennä tapaamiseen.
Vierottaminen on hyvin hankala tunnistaa. On perheitä, joissa aivan tarkoituksella kielletään lasta näkemästä toista vanhempaa. Perheessä, jossa asiat ovat hyvin ei saisi sallia mitenkään näin tehtävän. Lapset tuntuu olevan näiden kahden eri asetelman välissä. Näihin pitäisi saada jokin taho mikä selvittäisi perheiden tilanteen ja yrittäisi ratkoa ongelman lapsen kannalta parhaalla tavalla. Miten näihin saataisiin muutos?
Pohtisin pitkään uskallanko kirjoittaa koko aiheesta ollenkaan. Otin riskin, vain sen takia, että tästä alettaisiin puhumaan.
Terveisin Mirva <3