Katsoin mitä olen joskus aiheesta kirjoittanut, mutta minusta tuntuu, että en pysty sitä enää käyttämään. Se oli kumminkin nuoren tytön kirjoittama juttu. Olen kumminkin oppinut kirjoittamaan eritavoin ja se entinen teksti ei enää tunnu omalta. Tämän päivän aiheena on skolioosi.
Minulla todettiin lapsena skolioosi. Ensimmäiset epäilyt skolioosista alkoi jo, kun aloitin koulun. Minun sairautta seurattiin vuosia sairalassa, jossa kävin kerran vuodessa tarkastuksessa. Minulle tarkastus tarkoitti aina selän röntgenkuvausta ja lääkärillä käyntiä.
En tiedä tiedättekö mikä skolioosi. Lyhyesti sanottuna se on sitä, kun selkäranka kasvaa väärään asentoon eli mutkalle. Se voi kasvaa keuhkoihin ja/ tai sydämeen. Se voi aiheuttaa selkä kipuja.
Minulle kävi vain niin, että kontrollikäynnin yhteydessä todettiin, että olisi parasta leikata selkä. Olin silloin vasta 17 vuotta vanha tyttö. Minua pelotti, kun en ole ollut ennen leikkauksessa.
Minun piti käydä vain aamulla sairaalassa ja mennä loppu päiväksi kouluun. Lääkäri pyysi minua vielä juttelemaan iltapäivällä leikkauksesta. Emme olleet ehtineet mennä juttelemaan lääkärin kanssa leikkauksesta, kun isäni kertoi, että oli tullut soitto, että leikkaus olisi huomenna. Oli tullut peruutus aika ja minä olin ollut seuraava listassa. Minä olin tästä säikähtänyt, kun se oli tapahtunut heti. En osannut odottaa, että se olisi heti. En ollut heti suostunut, kun olin niin kovin säikähtänyt.Tämä leikkaus oli ollut minun suurin pelkoni, joka lopulta toteutui.
Onneksi leikkaus meni hyvin ja toivuin pikkuhiljaa leikkauksesta. Minä olin sairaalassa viikon. Tämä oli tosi kipeä kokemus. Tämä ei kumminkaan ollut mikään vaaraton leikkaus. Minulla oli aika suuret riskit halvaantua, mutta en halvaantunut. Minä sain vain pituuteen hieman senttejä lisää. Onneksi perheeni ja ystäväni olivat minun tukenani. Minä joutusin harjoittelemaan asioiden tekemistä eritavoin. Fysioterapeutti opasti hienosti ja hetken aikaan joutusin käyttämään sairaalassa kävely tukea. Kroppa tuntui leikkauksen jälkeen vieraalta.
Älä lue tätä, jos toimenpiteet ällöttää.
Minulle kerrottiin, että selkäni oli murrettu ja tilalle laitettu ruuveja. Itseäni ällötti tämä tieto. Olisin halunnut olla tietämättä.
Minun kroppani tuntui vieraalta, koska ruuvit tuntuivat rautakangelta selässä. Olin alkuun tosi jäykkä. Parantuminen vei 6kk. Tämän aikana minulla oli liikuntarajoitus. Ainut hyväksytty liikunta oli kävely.
Tämän jälkeen minulla on vain lihasjäykkyyttä. Luulen, että kroppa jotenkin oireilee talvisin. Selkäni tuntuu silloin oudolta. Luulen, että selällöni on silloin kylmä.
Toivottavasti jollekkin on tästä hyötyä ja saa kysyä, jos tuli mieleen kysymyksiä.
Terveisin Mirva
Hei!
14 vuotiaalla pojallani on skolioosi ja nyt muutaman kuukauden hoitona ollut yöllä pidettävä tukiliivi. Ei ole ainakaan vielä auttanut, 28 asteen mutkasta kasvanut jo 34 asteeseen. Tukiliivin käyttöaika on jäänyt kyllä liian vähälle vaikka parhaansa yrittänee.
Minua kiinnostaa, miten pitkään selässäsi tuntui kipua leikkauksen jälkeen ja millainen oli kuntoutus? Miten nykyään, voiko selälläsi tehdä ns. normaaleita askareita, harrastaa liikuntaa yms. eli onko rajoitteita?
Pelottaa poikani puolesta mahdollinen leikkaushoito jos vielä tilanne pahenee, lähinnä nuo leikkaukseen liittyvät riskit ja leikkauksen mennessä hyvin loppuelämän mahdolliset rajoitteet.
Hei! Kiitos kommentista.
Valitettavasti tukiliivi ei aina auta tarpeeksi skolioosiin.
Olisiko pahimmat kivut ollut noin 1kk- 2kk. Pikkuhiljaa kiputilat helpottuivat. Ensimmäiset viikot ovat pahimmat, mutta kyllä se siitä helpottuu.
En voi sanoa, että mikä tilanne on nykyisin, kun tästä on jo aikaa, mutta silloin sain sairaalassa fysioterapiaa. Aluksi paras hoito on lepo ja kävely. 6kk ei saanut harrastaa muuta, kuin kävelyä. Nykyisin pystyn harrastamaan liikunta ja käymään töissä. Suosittelen harkitsemaan alan tarkkaan, kun kaikki alat eivät ole selälle parhaita, kun selkä voi joissaakin huonoissa asennoissa sekä hyvin fyysisestä työstä rasittua. Lähes normaalia tämän kanssa pystyy elämään. Harrastuksia, joita ei suositella on taistelulajit ja laskuvarjhypyt ja näiden kaltaiset lajit.
Leikkauksen jälkeen ei selkä taivu kaikkiin asentoihin. Itseäni pelotti riskit myös, mutta onneksi kävi hyvin. Tietenkin leikattu selkä on aina leikattu, mutta uskon, että tämän kanssa pärjää ja pystyy elämään lähes normaalia elämää.Suurin rajoite on varmaan se, että ei suositella nostamaan hyvin painavia asioita.
Paljon tsemppiä:)