Katsoin mitä olen joskus aiheesta kirjoittanut, mutta minusta tuntuu, että en pysty sitä enää käyttämään. Se oli kumminkin nuoren tytön kirjoittama juttu. Olen kumminkin oppinut kirjoittamaan eritavoin ja se entinen teksti ei enää tunnu omalta. Tämän päivän aiheena on skolioosi.
Minulla todettiin lapsena skolioosi. Ensimmäiset epäilyt skolioosista alkoi jo, kun aloitin koulun. Minun sairautta seurattiin vuosia sairalassa, jossa kävin kerran vuodessa tarkastuksessa. Minulle tarkastus tarkoitti aina selän röntgenkuvausta ja lääkärillä käyntiä.
En tiedä tiedättekö mikä skolioosi. Lyhyesti sanottuna se on sitä, kun selkäranka kasvaa väärään asentoon eli mutkalle. Se voi kasvaa keuhkoihin ja/ tai sydämeen. Se voi aiheuttaa selkä kipuja.
Minulle kävi vain niin, että kontrollikäynnin yhteydessä todettiin, että olisi parasta leikata selkä. Olin silloin vasta 17 vuotta vanha tyttö. Minua pelotti, kun en ole ollut ennen leikkauksessa.
Minun piti käydä vain aamulla sairaalassa ja mennä loppu päiväksi kouluun. Lääkäri pyysi minua vielä juttelemaan iltapäivällä leikkauksesta. Emme olleet ehtineet mennä juttelemaan lääkärin kanssa leikkauksesta, kun isäni kertoi, että oli tullut soitto, että leikkaus olisi huomenna. Oli tullut peruutus aika ja minä olin ollut seuraava listassa. Minä olin tästä säikähtänyt, kun se oli tapahtunut heti. En osannut odottaa, että se olisi heti. En ollut heti suostunut, kun olin niin kovin säikähtänyt.Tämä leikkaus oli ollut minun suurin pelkoni, joka lopulta toteutui.

Onneksi leikkaus meni hyvin ja toivuin pikkuhiljaa leikkauksesta. Minä olin sairaalassa viikon. Tämä oli tosi kipeä kokemus. Tämä ei kumminkaan ollut mikään vaaraton leikkaus. Minulla oli aika suuret riskit halvaantua, mutta en halvaantunut. Minä sain vain pituuteen hieman senttejä lisää. Onneksi perheeni ja ystäväni olivat minun tukenani. Minä joutusin harjoittelemaan asioiden tekemistä eritavoin. Fysioterapeutti opasti hienosti ja hetken aikaan joutusin käyttämään sairaalassa kävely tukea. Kroppa tuntui leikkauksen jälkeen vieraalta.

Älä lue tätä, jos toimenpiteet ällöttää.
Minulle kerrottiin, että selkäni oli murrettu ja tilalle laitettu ruuveja. Itseäni ällötti tämä tieto. Olisin halunnut olla tietämättä.

Minun kroppani tuntui vieraalta, koska ruuvit tuntuivat rautakangelta selässä. Olin alkuun tosi jäykkä. Parantuminen vei 6kk. Tämän aikana minulla oli liikuntarajoitus. Ainut hyväksytty liikunta oli kävely.
Tämän jälkeen minulla on vain lihasjäykkyyttä. Luulen, että kroppa jotenkin oireilee talvisin. Selkäni tuntuu silloin oudolta. Luulen, että selällöni on silloin kylmä.
Toivottavasti jollekkin on tästä hyötyä ja saa kysyä, jos tuli mieleen kysymyksiä.
Terveisin Mirva