OLen aina huono puhumaan tietyistä asioista. Ajattelin tänään olla rohkea ja yrittää tästä aiheesta puhua. Joskus sain palautetta vanhaan blogiin, että kuinka kirjoitan itkettävän paljon virheitä, mutta tämän sanonut ei itse huomannut, että hän myös teki kirjoitusvirheitä. En ole koskaan ymmärtänyt miksi pitää aina arvostella toisia kirjoitus taidosta. Kaikki ei vain osaa yhtä hyvin, kuin toiset. Tämä ehkä kuulosti, että arvostlin, mutta tarkoitin, että arvostelemme helposti muita, mutta emme huomaa samoja virheitä itsessämme.
MInulla on aina ollut salaisuus, kun olen hävennyt asiaa kovin. En tykkää arvostelusta, jos kirjoitan väärin. En jaksa kertoa jokaiselle, että miksi saatan sanoa tai kirjoittaa värrin. Minulla on lukihäiriö.
Olen ottanut tavakseni, että googlaan sanoja, jos en ole aivan varma. Tämä ei aina poista minun ongelmaa, kun voin saada silti vääriä vastauksia.
En ole koskaan tykännyt, että huomautetaan, jos kirjoitetaan väärin tai sanotaan väärin. En tee tarkoituksella virheitä. En aina huomaa virheitä. Minä näen aina välillä sanoja kahdella eri tavalla. Tämä tekee vaikeuksia, kun ei tiedä miten se sana kirjoitetaan.
Minulla on ollut tämä lapsesta asti ja valitettavasti en ole koskaan saanut tähän kunnolla apua. Ehkä oltiin kysytty väärästä paikasta, kun en apua ole saanut. Olen kumminkin pärjännyt, vaikka minulla on lukihäiriö. Sitä vain yrittää parhaansa, vaikka olisi mikä tahansa.