En tiedä mistä kaikki alkoi. Minulla vaihtui koulu ja välillä myös luokkatoverit. Jotenkin en vain mahtunut porukkaan mukaan. Olin aina se, joka oli yksin. En ollut vapaaehtoisesti yksin. Minut jätettiin porukan ulkopuolelle. Minulle ei puhuttu tai pyydetty mukaan. Tämä yksinäisyys ja paha kiusaaminen alkoi uudessa koulussa. Usein halusin vanhaan kouluun takaisin, kun siellä minulla oli ystäviä sekä kavereita.
Minua kiusattiin jatkuvasti se loppui vasta, kun pääsin ammattikouluun. Siellä sain olla rauhassa, mutta vei pitkään parannella haavoja. Siellä minulla oli ystäviä sekä kavereita.
Minuun kohdistuva kiusaaminen oli haukkumista, seläntakana puhumista, naureskelua, arvostelua, kuiskimista ja ulkopuolelle jättämistä.
Minulle tehtiin, että ensin minut pyydettiin mukaan porukkaan ja sitten minulle lähetettiin viestejä, että en saa olla heidän kanssa ja roikun heissä, vaikka ensin minua pyydettiin mukaan. En ole koskaan ymmärtänyt tätä.
Olen aina pohtinut, että miksi minua kiusattiin?En ole koskaan löytänyt järkevää vastausta. Koen, että olimme erimaailmoissa ja siitä ei aina tykätty. Luulen, että joillakin oli omia ongelmia. Tietysti olen myös itse varmasti mokannut. Näin aikuisena olen oppinut, että yleensä asioista selviää puhumalla.
Monikaan kiusaaja ei ymmärrä sitä, että kuinka paljon ongelmia kiusaaminen aiheuttaa toiselle. Kuinka vaikeeta kiusatun voi olla tutustua uusiin ihmisiin, kun aina on pieni epäilys jokaisesta ihmisestä. Kiusattu kysyy aina voinko luottaa häneen? Kiusattu voi saada pahoja ongelmia. Kiusatulle voi tulla kiusaamisen takia syömishäiriö, masennus, ahdistus, pelko, eristäytyminen ja alkoholismi. Kiusattu voi yrittää satuttaa itseään, kun uskoo, että se vika on minussa, vaikka se vika onkin kiusaajassa.
Minä itse kuvittelin pitkään, että se vika oli minussa ja minulla oli pitkään ongelmia. Minulla auttoi uusi koulu, ystävät ja aika. Koen, että olen selvinnyt hyvin. Monikaan ihminen ei valitettavasti nähnyt, kun tarvitsin apua. Yritin kerran sanoa jollekkin opettajalle, mutta ei se uskonut minua. Hän ei ehkä ymmärtänyt sitä.
Kuva siitä, kun rohkeasti uskallan näyttää mistä tykkään nykyisin.
Tyttöjen ja poikien kiusaaminen saattaa olla erilaista. Tyttöjen kiusaaminen on sellaista mitä monet eivät huomaa. Se on sitä seläntakana puhumista, naureskelua, arvostelua ja ulkopuolelle jättämistä. Minun perhettä jopa arvosteltiin, että onko sinun perheesi köyhä, kun käytät tuollaisia vaatteita? Näin ei saisi kenellekkään sanoa ja mitä väliä sillä on mitä toinen pukee. Meille ei kuulu muiden ihmisten raha asiat. Mitä väliä niillä merkkivaatteilla on? Minulla ei ollut silloin merkkivaatteita, mutta niitä on nyt. Ei niillä saa arvostusta.
Paras tapa selvitä on se, että ei ikinä luovuta. Kiusaamisen jälkeen minusta on tullut vahvempi, ja puheliaampi. Minun ulkonäköäni on usein arvosteltu. On sanottu liian laihaksi. Minua on sanottu liian hiljaiseksi. Aina ei ole hyvä olla se puheliain. Minä olen aina ollut se, joka katsoo ja tarkkailee. Nykyisin en ole edes ujo. Muistakaa, että ihmiset muuttuvat. Älkää ikinä luovuttako.
Terveisin Mirva
Itsekin koulukiusattuna samaistuin ajatuksiisi 🙁 muistot eivät koskaan katoa, mutta on kyllä totta että entistä vahvempana on päässyt eteenpäin! Haavemaailmoissani odotan päivää jolloin kukaan ei kiusaa ketään, ei koulussa eikä työpaikalla, ei missään..
Ei ne koskaan katoa. Sen muistaa aina, kuin eilisen päivän. Sen olen vain oppinut, että vastoinkäymiset vahvistavat meitä. Hienoa, että sinäkin olet päässyt eteenpäin ja ikävää, että sinäkin olet joutunut kokemaan myös kiusaamista. Toivotaan, että siihen joskus puututaan ja loppuisi tai edes vähenisi.